Viisi syytä rakastaa vuotta 2020 (jos pitää oppimisesta)

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Vuosi 2020. Mikä merkillinen vuosi.

Työpaikoilla tämä vuosi on merkinnyt muutosta – joillakin valtavaa, ryskyvää eloonjäämistaistelua, joillakin vain pientä hienosäätöä ja toimintaympäristön tarkkailua. Tänä vuonna ovat pärjänneet ne, jotka ovat olleet jo aiemmin etukenossa digitalisoitumisen tiellä ja olleet tulevaisuustietoisesti kasvattamassa ihmisten osaamista ja oppimaan oppimisen taitoja, eivät pelkästään huolehtimassa järjestelmähankinnoista.

Kyky oppia onkin noussut tänä vuonna arvoon arvaamattomaan. Myös halua oppia on ilmaantunut jostain kumman syystä – pakon edessä siis viimeistään – lähes kaikille.

Vuotta 2020 ei tulla muistamaan sinä auvoisimpana ja helpoimpana vuotena. Kuitenkin kaikki me, jotka rakastamme oppimista, olemme pärjänneet suhteellisen hyvin.

Siksi listasin viisi syytä rakastaa vuotta 2020.

1. On otettu oppimisloikka, ei pelkästään digiloikka

Kuten todettiin, pakko on paras motivaatio. Kriisit opettavat meitä näköjään parhaiten. Toivottavasti ei tarvitse kaikessa kuitenkaan edetä aina kovimman kautta, esimerkiksi ilmastonmuutoksen kanssa.

Kasvun mindset tuli esiin monilla ja viimeisetkin viivyttelijät ovat antautuneet uusille tavoille tehdä työtä ja oppia. On tehty valtava loikka – yhteinen haaste toi oppimista yli organisaatiorajojen. Verkostoissa ja käytäntöyhteisöissä oppiminen nousi arvoonsa, kun apua pyydettiin ja annettiin pyyteettömästi matkalla kohti uutta normaalia.

2. Tapa tehdä töitä muuttui pysyvästi

Monikanavaisuus tuli (vihdoin) jäädäkseen. Digikanavien tarkoituksenmukainen ja innovatiivinen käyttö on järkevää ja kannattaa monestakin syystä; niin inhimillisistä, taloudellisista syistä kuin ympäristönkin kannalta. Huomiota on vihdoin kiinnitetty oppimisen ja työnteon prosessien merkitykseen – eikä menty menetelmät ja työkalut edellä.

3. Yhteisöllisyyden merkitys nousussa

Valtava kaipuu ihmisten yhteyteen on nostanut päätään. Toki joillekin tämä on tärkeämpää kuin toisille, mutta pidemmällä aikavälillä kaikille. Kohtaamisia arvostetaan ihan eri lailla, kun se ei ole enää itsestäänselvyys että päästään samaan neukkariin. Työkavereiden arki, perheet ja lemmikit ovat tulleet videoyhteyden kautta tutuiksi ja myös se on tuonut osaltaan ripauksen inhimillisyyttä työelämään.

Osa yhteisöistä on luopumassa omista toimistoistaan (ainakin toistaiseksi), sillä arkiset asiapalaverit ja viestinvaihto kyllä jo sujuvat digityökaluilla – mutta vapaamuotoisia kohtaamisia edelleen opetellaan. Rohkeita, upeita kokeiluja on tehty myös mm. virtuaalisten pikkujoulujen ja henkilökunnan arvostavan muistamisen suhteen tänä vuonna.

4. Hyvinvointi (työ)elämässä ja palavereissa

Yhdenlainen työelämäkapina on nyt konkreettisesti käynnissä, varsinkin kokoustamiseen, palavereihin ja koulutuksiin liittyen. On opittava muitakin tapoja vaihtaa tietoa, yhteiskehitellä ja oppia kuin pelkästään yhtäaikainen kohtaaminen, videoyhteydellä tai kasvokkain. Hyvin fasilitoiduista kohtaamisista ja palavereista on tullut uusi tavoiteltava asia – viimeinkin! Tilanne on nostanut arvoonsa asynkronisen työskentelyn ja tässä itse hyödynnämme innovatiivisesti mm. Howspacea, suomalaista maailmanluokan digialustaa.

Parhaat tavat tehdä töitä ja oppia löytyvät itsetuntemuksen kautta. Työyhteisöjen ja organisaatioiden tehtävä on mahdollistaa tämä, järjestää ympäristö itseohjautumiselle – myös oppimisen suhteen. Ja sehän ei tarkoita heitteillejättöä, vaan työn fasilitointia, onnistumisen puitteiden luomista.

5. Oppimaan oppimisen taidot kannattelevat aina

…ja tulevat aina kannattelemaan. Tässä ytimessä ovat dialogin ja reflektion taidot. Kun ympäristö muuttuu jatkuvasti, tarvitaan pysähtymisen paikkoja yhdessä. On oleellista saada välillä yhteys ja riittävän yhteinen ymmärrys sitä missä mennään – saavuttaa niin kutsuttu “hetkellinen selkeyden harha.”

Oppiminen on hitaampaa kuin nopeampaa. Tiimissä oppiminen nopeutuu ja on myös hauskempaa. Oppiminen on kovaa työtä, mutta hyvät puitteet ja arjen toimintatavat kannattelevat sitä joka päivä.

Näihin kannattaa panostaa – kuten asiakkaamme Elisa Oyj:n CEO Veli-Matti Mattila toteaa;
”Ainut pysyvä kilpailuetu, joka meillä voi mielestämme olla, on halu ja kyky oppia. Kun sitä on, kaikki muu kyllä järjestyy.”

Uusi vuosi on aina arvoitus ja mahdollisuuksia täynnä. Otetaan kuitenkin ensin yhdessä malja rankalle, mutta opettavaiselle vuodelle 2020!

Jaa

Vaikuttajasta

Vilma Mutka

CEO, Fasilitaattori, valmentaja
Mukamas Learning Design Oy
#OPPIMISMUOTOILU #KILPAILUKYKY #KETTERÄOPPIMINEN

Vilma Mutka on oppimismuotoilun pioneeri ja oppivien työyhteisöjen valmentaja. Kyky oppia jatkuvasti on ainut pysyvä kilpailuetu, ja siksi Vilma haluaa lisätä johtajille ymmärrystä siitä miten ihminen ajattelee ja oppii - ketterästi osana työn tekemistä. Vilma luotsaa kasvavaa tiimiä Mukamas Learning Design Oy:ssä ja uskoo vahvasti oppimisunelmien voimaan.

Jätä kommentti